Relanderin
sisäpiiri
Jokaisessa yrityksessä on oma sisäpiirinsä. Se on täysin
tavallista. Relander rakensi
Soneraan oman sisäpiirinsä, joka toimi
varsin epätavallisesti ja lähes yksinomaan omia ja Relanderin
etuja
ajatellen. Henkilöstön, pääomistajan (valtio) ja
osakkeenomistajien edut olivat toissijaisia Relanderin sisäpiirin
toiminnassa. Ensimmäisenä oli oma etu.
Soneran palveluliiketoimista Soneran johtoryhmän jäsenenä
vastasi vuoden 2000 alusta lähtien Relanderin opiskelukaveri ja
vanha
tuttu Juha Varelius. Relanderilla
ja Vareliuksella oli tiettävästi mm.
yhteinen purjevene omistuksessaan. Varelius kuului Relanderin
sisäpiiriin, minkä vuoksi hänellä oli lähes
rajattomilta vaikuttavat
taloudelliset ja toiminnalliset toimivaltuudet Soneran sisällä.
Pelkästään Zedin mustaan aukkoon syöksyi yli miljardi
markkaa tappioiksi realisoituneita varoja. Se ei juurikaan Vareliusta
häirinnyt.
Varelius vastasi vuonna 1995 Kaapeli TV:n toiminnoista. Sieltä
hän siirtyi Sonera Plazan vetäjäksi ja Plazalta pian
Sonera Zedin
johtajaksi. Vareliuksen lempilapsi oli Sonera Zed, jonka
toimitusjohtajana hän toimii edelleen. Varelius jatkaa edelleen
myös
Soneran johtoryhmässä keväällä 2002.
Henri Harmia toimi vuoden 2000
alusta lähtien Soneran
strategiajohtajana ja Relanderin sisäpiirin jäsenenä.
Harmia oli
Relanderin opiskelukavereita, ja myös hänellä oli Juha
Vareliuksen
tapaan laajat toimivaltuudet Soneran sisällä. Harmia vaikutti
erittäin
ylimieliseltä henkilöltä, kuten muutkin Relanderin sisäpiirin
jäsenet.
Hän oli toiminut aiemmin konsulttina, mutta myös häneltä
puuttuivat
näytöt liike-elämästä. Harmia halusi antaa
itsestään tärkeän ja
kiireisen johtajan vaikutelman ja harppoi Soneran käytävillä
puhuen
lakkaamatta "kommunikaattoriinsa" nappikuulokkeen kautta. Yleensä
Harmian näki odottavan isäntänsä, Relanderin, työhuoneen
edessä saamassa uusia toimintaohjeita.
Harmialla oli monta Relanderin antamaa luottamustehtävää.
Hän
vastasi Soneran strategiasta kesään 2000 saakka. Kuinka hyvän
strategian Relander ja Harmia pystyivät luomaan Soneralle? Vuonna
2000 julkaistun Soneran kirjan esiintuoma strategia oli seuraava: "Laajennamme
globaalisti palvelujen hyväksikäyttöä yhä uusille
elämän alueille. Täydennämme osaamistamme ja voimavarojamme
yhteistyöllä maailman parhaiden yritysten kanssa."
Ei edellä mainittu ole mikään strategia, vaan lähinnä
naiivi
toteamus. Tällaisen "strategian" muokkaamiseen käytettiin
kymmeniä
miljoonia markkoja konsulttipalkkioina muun muassa Strategos- ja
McKinsey-yhtiöille.
Soneralle ei siis käytännössä luotu minkäänlaista
strategiaa,
koska se olisi kahlinnut liikaa Relanderin liikkumavapautta. Harmian
toisena tehtävänä oli Soneran optiojärjestelmän
rakentaminen Relanderin ohjeiden mukaisesti. Kolmantena tehtävänä
oli hoitaa yhteyksiä investointipankkeihin sekä suuriin konsulttiyrityksiin
ja antaa toimeksiantoja näille. Neljäntenä tehtävänä
oli toimia Relanderin "tiedustelu-upseerina".
Kesäkuussa 2000 Henri Harmia siirtyi Relanderin esikuntapäälliköksi
ja oikeaksi kädeksi. Harmian tilalle Soneran strategiajohtajaksi
tuli investointipankkiiri Jan Werner,
joka oli ollut mukana järjestämässä Soneran osakeanteja.
Wernerin toimisto sijaitsi Lontoossa. Kukaan Soneran johdossa ei tiennyt,
mitä Werner teki Lontoossa. Jotkut arvelivat hänen järjestelevän
Relanderin omien ulkomailla sijaitsevien yhtiöiden raha-asioita.
Henri Harmia jatkaa edelleen Sonerassa johtajana. Werner lähti
toukokuussa 2001 investointipankki Salomon Smith Barneyn palvelukseen.
Relander muisti vaatia Werneriä allekirjoittamaan erittäin
tiukan vaitiolosopimuksen. Vaitioloaika on pitkä ja sopimussakko
suuri.
Jari Jaakkola toimi Soneran
johtoryhmän jäsenenä ja viestintäjohtajana. Hän
oli myös Relanderin sisäpiirin jäsen. Jaakkola
oli koulutukseltaan sosionomi, ja monet ihmettelivät hänen
vähäistä
pätevyyttään ja näyttöjen puutetta.
Jaakkola halusi antaa yksin kommentteja medialle Soneran asioista, mutta
ongelmana oli ajoittain asiasisällön huono hallinta. Jaakkolan
kantti oli kovalla koetuksella Soneran kaaosmaisen tilan paljastuttua
julkisuuteen tammikuussa 2001. Toimittajien soittaessa hänelle
ja pyytäessä tietoja Soneran tilasta Jaakkola usein kiroili
heille ja kielsi heitä uhkauksien kera kirjoittamasta tai uutisoimasta
Sonerasta mitään. Helmikuussa 2001 Jaakkola uhkasi haastaa
Nelosen talousuutiset oikeuteen, mikäli se uutisoisi Relanderin
aseman horjuvan yrityksessä. Nelonen uutisoi asian, joka pitikin
paikkansa. Soneran viestintäjohtajalla oli näin varsin erikoinen
lähestymistapa julkisuuden hoitamiseen. Jaakkola jatkaa Soneran
viestintäjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä keväällä
2002.
Maire Laitinen toimi Soneran
lakiasiainjohtajana. Hän oli yksi
Relanderin asiamiehistä ja raportoi tietoonsa saamista asioista
suoraan tälle. Laitinen jumaloi Relanderia ja piti tätä
"käsittämättömän karismaattisena henkilönä".
Yhtenä Laitisen tehtävistä oli pitää silmällä
Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku
Talosta. Laitinen olikin usein nähty vieras Talosen huoneessa.
Talosella ei ollut mitään aavistusta siitä, että
hänen ja Laitisen väliset luottamukselliset keskustelut tulivat
Laitisen kautta välittömästi Relanderin tietoon. Talosella
oli tapana yrittää udella Relanderin ajatuksia. Samalla hän
tuli kertoneeksi Laitiselle näkemyksiään Relanderista.
Yksi Laitisen aikaansaannos oli Soneran kyseenalaisen
työsopimuskäytännön rakentaminen Relanderin ohjeiden
mukaisesti. Soneran työsopimuksissa käytettiin pääsääntöisesti
hyvin ankaria
salassapitosäännöksiä ja niihin liittyviä valtavia
uhkasakkoja. Relander
halusi Soneran "NDA:t" kuntoon ja Laitinen laittoi. Kukaan ei ole
uskaltanut valittaa näistä. Laitinen jatkaa edelleen Soneran
lakiasiainjohtajana.
Niklas Sonkin oli Relanderin
pikkuserkku ja suosikkijuoksupoika.
Hän vastasi vuoden 2000 alusta lähtien Soneran strategisista
projekteista. Sonkin oli Relanderin sisäpiirin jäsen ja kuuluisa
kyvystään ehtiä ensimmäisenä kertomaan Relanderille
mielenkiintoisia
luottamuksellisia Soneran henkilöitä koskevia tietoja. Sonkin
yritti
esittää kovanaamaa siinä onnistumatta. Hän oli kuin
isoksi venähtänyt ja pelokas pikkupoika. Niklas Sonkin toimii
nykyisin Soneran johtoryhmän jäsenenä, konsernin strategiajohtajana
ja Sonera SmartTrustin hallituksen puheenjohtajana. Monet kysyvät,
millä perusteella ja näytöillä?
Strategisesta markkinoinnista ja brandinhallinnasta vastannut
Jane Moilanen toimi Relanderin
sisäpiirin jäsenenä, mikä takasi sen,
että markkinointiin riitti rahaa. Sonera onkin ollut viime vuosina
Suomen eniten rahaa käyttänyt mainostaja ja markkinoija. Markkinointi
toimi kuitenkin tuloksettomasti, koska Relander ei tukenut millään
tavoin Soneran strategista markkinointityötä. Markkinointiyksikön
työn tuloksellisuus ei ollutkaan maan parasta luokkaa. Sonera markkinointi
oli yhtä hajallaan kuin muukin toiminta, ja siitä puuttui
punainen lanka.
Sonera oli myös Suomen suurin liikelahjojen hankkija. Parhaimmat
liiketoimintayksiköt saivat kulumaan useita kymmeniä miljoonia
markkoja liikelahjoihin vuodessa. Tiettävästi monen soneralaisen
koko suvun jäsenet askartelevat nykyään monitoimilinkkuveitsellä,
jossa on Soneran logo.
Taloustutkimuksen ja Markkinointi & Mainonta -lehden 5.11.2001
ilmestyneen brandinumeron mukaan Sonera oli vuoden 2001 brandiputoaja.
Suomen arvostetuimmat brandit-listalla Sonera laski sijalta 33 sijalle
158. Oman lajinsa Suomen ennätys tämäkin. Jane Moilanen
jatkaa edelleen Soneran markkinointijohtajana.
Kim Ignatius siirtyi vuonna
2000 Soneran talousjohtajaksi ja
johtoryhmän jäseneksi. Hänkin kuului Relanderin sisäpiiriin.
Ignatius
siirtyi tehtäväänsä Tamron talousjohtajan paikalta.
Hänen jäljiltään
Tamron Norjan yksiköstä löytyi 40 miljoonan markan kavallus,
jonka
estäminen oli Kimin vastuulla. Kavallus oli esillä suomalaisissa
lehdissä.
Relander ei halunnut "nutturapäistä" ja tiukkaa talousjohtajaa,
joten Ignatius oli siis sopiva tehtävään. Ignatius esiintyi
suuren
maailman miehenä, vaikka hänen kyvykkyytensä ei lainkaan
vastannut tätä ulkokuorta. Hän ajoi tiukasti Relanderin
etuja yhdessä Maire Laitisen kanssa. Ignatius viihtyi paremmin
golf-kentällä kuin tuloksentekijänä työpaikallaan.
Kim Ignatius loi Relanderin ohjeiden mukaisesti Soneraan ns.
luovan kirjanpitotavan. Tämä tarkoitti tiettävästi
mm. sitä, että
Soneran taseeseen sisällytettiin luovasti yhteistyökumppaneiden
omaisuutta. "Luova" kirjanpito synnyttää "luovan" tilinpäätöksen,
jonka perusteella voi tehdä "luovia" johtopäätöksiä
yrityksen tilasta.
Esimerkiksi Soneran vuoden 2001 tilinpäätös on tehty
hyvän
kirjanpitotavan rajoja hipoen. Sonera on mm jaksottanut Saksan
umts-lupaan liittyviä korkokuluja useammalle vuodelle, vaikka korot
on
maksettu täysimääräisesti Soneran kassasta tilikauden
aikana. Tämä
kyseenalainen järjestely on nostanut Soneran tulosta vuoden 2001
tilinpäätöksessä. Mikäli toimittaisiin normaalien
liike-elämän
tilinpäätöskäytäntöjen mukaisesti, Soneran
olisi pitänyt rasittaa vuoden 2001 tulostaan julkisuuteen esitettyä
enemmän. Soneran tilintarkastajat ovat kuitenkin hyväksyneet
tämän käytännön Soneran talousjohdon vaatimuksesta.
Näin taisi käydä myös Yhdysvalloissa, kun Enronin
johto vaati yrityksen tilintarkastajana toiminutta Andersen-yhtiötä
hyväksymään tuloja ja menoja tuloslaskelman ulkopuolelle.
Voidaan kärjistetysti väittää, että Sonera
on tilinpäätöskäytäntöineen Enronin tiellä.
Kirjanpitoalan asiantuntija, HKKK:n professori Jarmo
Leppiniemi,
kritisoi voimakkaasti Soneran tilinpäätöksen kirjanpitotietojen
esittelytapaa ja piti sitä harhaanjohtavana TV kahden OBS-ohjelmassa
8.2.2002. Leppiniemen mielestä sijoittajien on erittäin vaikea
tulkita tilinpäätöksen tietoja. Leppiniemi arvosteli
myös Soneran sijoittajaviestintää kokonaisuutena puutteelliseksi.
Monet tahot ovat käyttäneet huomattavasti jyrkempiä sanoja
arvioidessaan Soneran sijoittajaviestintää. Arvioissa ovat
esiintyneet
sanat harhaanjohtava, salaileva, puutteellinen, valheellinen,
sijoittajia halveksiva, epäuskottava ja epäjohdonmukainen.
Kim Ignatius jatkaa edelleen Soneran johtoryhmän jäsenenä
ja
konsernin rahoitus- ja talousjohtajana.
Harri Vatanen kuului Relanderin
ulkopiiriin, ja hän toimi vuoden
2000 alusta alkaen Sonera Enabling Technologies -yksikön vetäjänä
ja Sonera SmartTrustin toimitusjohtajana. Vatasen sijoituspaikkana oli
Lontoo.
Vatanen oli kehittänyt SmartTrustin keskeiset innovaatiot sekä
patentit ja antanut ne Soneran käyttöön. Hän teki
vuonna 1993 omassa yrityksessään ensimmäiset SmartTrustiin
liittyvät keksinnöt ja aloitti samana vuonna työt Sonera
Tele Mobile Services -yksikössä. Sonera ja Vatanen sopivat
Vatasen teknologian lisensioinnista ja markkinoinnista. Vatasen tekemiä
ja omistamia SmartTrustin toiminnan pohjalla olevia kantapatentteja
on yhteensä nelisenkymmentä. Suuri osa näistä patenteista
on Vatasen tekemiä ennen hänen tuloaan Soneran palvelukseen.
Ne eivät siis ole ns. työsuhdepatentteja, joiden oikeudet
kuuluvat työnantajalle.
Vuonna 1994 Vatanen aloitti työt Soneran myyntitehtävissä
ja
jatkoi innovointia omalla ajallaan. Vuonna 1998 Vatanen perusti Sonera
SmartTrustin, ja tavoitteena oli tehdä siitä merkittävää
liiketoimintaa. Vuonna 2000 Merrill Lynch arvioi SmartTrustin yli 50
miljardin markan arvoiseksi. Vuonna 2000 Sonera SmartTrust osti ruotsalaiset
iD2 ja Across Wireless -yhtiöt satojen miljoonien markkojen kauppahinnalla.
SmartTrustin alkuperäinen liikeidea oli innovatiivinen. Ideana
oli istuttaa pki-turvallisuusteknologia matkapuhelinten sim-kortille.
SmartTrustin malli edellyttäisi yhteistyötä teknologian
käyttäjien eli
pankkien, operaattoreiden, sim-korttivalmistajien ja varmennepalveluyritysten
välillä. Nykyään SmartTrustia voi luonnehtia
hallintaohjelmistoja operaattoreille myyväksi ohjelmistotaloksi.
Yhtiön
vuoden 2001 liikevaihto oli noin 120 miljoonaa markkaa ja kirjanpitoarvo
Soneran optiojärjestelmässä 1,5 miljardia markkaa.
Vuonna 1998 Vatanen ja Sonera tekivät teknologiasopimuksen
Vatasen keksintöjen ja patenttien hyödyntämisestä.
Tämä sopimus tehtiin Relanderin aloitteesta ja painostukseen
perustuen. Relander uhkasi erottaa Vatasen tehtävistään,
ellei tämä olisi suostunut
allekirjoittamaan sopimusta. Vatanen ei myöskään saanut
käyttää juristia apunaan sopimusta tehtäessä.
Sopimuksen mukaan Vataselle kuului puolet SmartTrustin haltuun siirrettyjen
patenttien tuottamasta hyödystä, vaikka patentit olisivatkin
Soneran nimissä.
Relanderin kerrotaan painostaneen Vatasta allekirjoittamaan
sopimuksen lukematta sitä. Samoin Relander lupasi Vataselle optioita
ja rojalteja korvaukseksi SmartTrustin käyttöoikeuksien luovuttamisesta
Soneralle. Sonera ei antanut Vataselle kirjallisesti sovittuja osakkeita
ja optioita. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että Vatanen ei omista
lainkaan SmartTrustin osakkeita. Sen sijaan Relander on SmartTrustin
suurin henkilöomistaja 500 000 optiollaan, jotka hän järjesti
itselleen toimiessaan Soneran varatoimitusjohtajana vuoden 2000 syksyllä.
Elokuussa 2000 voimaan tulleen Soneran organisaation mukaan
Harri Vatanen vastasi Sonera Oyj:n Enabling Technologies
-liiketoimintaryhmästä, jonka tehtävänä oli
kehittää teknologiapohjaisia liiketoimintoja. SmartTrust Oy
kuului näiden piiriin.
Nämä taustakuviot johtuivat siitä, että Relanderin
tarkoituksena
oli siirtää SmartTrustin oikeudet pois Sonerasta Innovex-yhtiöön.
Käytännössä tämä tarkoitti Soneran ja
Vatasen vähintään satojen
miljoonien markkojen omaisuuden siirtämistä ulos Sonerasta.
Relander
ehdotti Vataselle osakkuutta tällaisessa järjestelyssä
syyskuussa 2000, mutta Vatanen ei suostunut Relanderin ehdottamiin toimiin
ja raportoi asiasta Soneran hallitukselle Soneran sisäisiä
kanavia myöten. Raportti ei koskaan päässyt Soneran hallitukseen
saakka.
Lokakuussa 2000 Relander irtisanoi Vatasen SmartTrustin
toimitusjohtajan tehtävästä, mutta lopullisesti Vatanen
sai potkut
Sonerasta vasta maaliskuussa 2001. Ennen potkuja hänet jätettiin
täysin yksin ja eristyksiin Lontooseen. Vatasen palkanmaksun ja
työsuhdeasunnon maksujen hoitaminen katkeilivat. Tällainen
pikkumainen kiusanteko oli tyypillistä Relanderille, ja hänellä
oli loputtomasti aikaa terrorisoida niitä alaisia, jotka eivät
taipuneet täydellisesti hänen tahtoonsa. Suurille bisnespäätöksille
jäi sen sijaan vähemmän aikaa.
Koston täydentämiseksi Relander määräsi Soneran
haastamaan
maaliskuussa 2001 Vatasen yhteen oikeudenkäyntiin Englannissa,
kahteen välimiesoikeudenkäyntiin Suomessa ja viiteen oikeudenkäyntiin
Helsingin käräjäoikeudessa. Vatanen piti murskata esimerkiksi
muille, koska hän oli uskaltanut uhmata Relanderia. Tuomioistuin
määräsi Vatasen Suomessa olevan omaisuuden takavarikkoon.
Vatanen puolestaan haastoi Soneran oikeuteen Kalifornian osavaltiossa,
jossa hän vaatii oikeutta mitätöimään maaliskuussa
1998 solmitun teknologiasopimuksen. Vaikka
vuoden 1998 teknologiasopimuksen katsottaisiin olevan voimassa, sopimus
kattaa vain 10 % Vatasen SmartTrust-patenteista.
Jos kalifornialainen oikeus tuomitsisi Soneran korvaamaan
Vataselle hänen keksintöjensä sopimuksissa sovitun arvon
eli 7 miljardia markkaa, Sonera ajautuisi päätöksen seurauksena
todennäköisesti konkurssiin. Sonera on yrittänyt kiistää
kalifornialaisen oikeudenkäyntipaikan sillä perusteella, että
Sonera ei toimi Yhdysvalloissa. Todellisuudessa Soneralla on monia toimipaikkoja
USA:ssa mm. San Franciscossa.
Harri Vatasen nostamaan kanteeseen on erittäin vankat perusteet,
mutta mistä löytyvät todistajat? Soneralaiset seisovat
johtajansa takana eivätkä halua asettaa työpaikkaansa
vaakalaudalle. Vaakalaudalla saattaisi olla paljon muutakin
Sonera halusi keplotella Harri Vatasen asiassa ja vaati
välimiesoikeuden ratkaisemaan kiistan Suomessa. Vatanen kiisti
suomalaisen välimiesoikeuden laillisuuden asiassa. Vatanen ja hänen
asiamiehensä eivät osallistuneet suomalaisen välimiesoikeuden
toimintaan, koska heitä ei edes pyydetty mukaan. Sonera maksoi
välimiehenä toimineelle eläkkeellä olevalle professorille
erittäin
mittavan palkkion. Välimiesoikeus ei kiistänyt sitä,
että Vatasen
tekemien ja Soneran käyttöön antamien keksintöjen
arvoksi on sovittu 7 miljardia markkaa. On siis kyse suurista rahoista.
Välimiesoikeus ratkaisi kiistan Soneran eduksi tammikuussa 2002,
ja Soneran konserniviestintä ilmoitti markkinoille Soneran voittaneen
oikeudessa kiistan Harri Vatasta vastaan. Vatanen ilmoitti välittömästi
oikeuskäsittelyn jatkuvan ulkomailla ja kiisti välimiesoikeuden
päätöksen laillisuuden.
Vatanen pyysi myös rahoitustarkastusta (RATA) tutkimaan Soneran
viestinnän laillisuuden asiassa. Soneran viestintä toimi vähintäänkin
vilpillisesti välimiesoikeuden päätöstä uutisoidessaan
jättäessään
asiaan liittyviä olennaisia tietoja kertomatta ja rikkoi näin
pörssiyrityksille asetettuja sijoittajaviestinnän vaatimuksia.
Näin siis toimii pörssiyritys Sonera, jonka toimitusjohtaja
Relander on toiminut asiassa vähintään erikoiseksi väitettävällä
tavalla
junaillessaan Vatasen keksinnöt Soneralle. Vatanen teki olennaisen
osan SmartTrustin keksinnöistä ja patenteista ennen Soneran
palvelukseen tuloaan, ja nyt Sonera haluaa varastaa ne itselleen. Miten
Soneran lakiasiainosasto ja sen johtaja voivat katsoa itseään
peiliin tällaisten toimien tukijoina? Miten tämä on mahdollista
yrityksessä, josta valtio eli veronmaksajat omistavat enemmistön?
SmartTrustin uudeksi toimitusjohtajaksi Gustavssonin
jälkeen valittiin Relanderin luottohenkilönä tunnettu
Antti Vasara.
Relanderin sisäpiiriin kuului myös Veikko
Hara. Hän toimi
Soneran tutkimusjohtajana, kunnes siirtyi Soneran teknologiajohtaja
Jari Mielosen seuraajaksi keväällä
2001. Hara oli toiminut aiemmin VTT:llä tutkijana ja hänen
vuorovaikutustaitonsa olivat Juha Vareliuksen luokkaa. Haran vastuulle
kuului korkeakouluyhteistyö sekä 3G- ja 4G-tutkimus. Haran
"johtama" umts-tutkimus ei tuottanut mitään lisäarvoa
Soneran päättömiin umts-lupahankintoihin Euroopassa.
Korkeakouluyhteistyö toimi puutteellisesti.
Soneran tutkimus oli hajallaan eri yksiköissä ja tuotti heikosti
tuloksia. Hara matkusteli mielellään ympäri maailmaa
ilman turhia
tulospaineita. Kesän 2000 hän vietti tiettävästi
perheineen
Yhdysvalloissa "Soneran toimia hoitaen". Veikko Hara kuului kesäkuusta
2000 lähtien Relanderin esikuntaan Henri Harmian ja Paavo
Kososen kumppanina.
Paavo Kosonen oli Relanderin sisäpiirin surullisen hahmon
ritari. Relander palkkasi ikääntyneen veteraanin Ahlströmin
henkilöstöosastolta Soneran henkilöstöjohtajaksi.
Juha Pentti oli tästä
hieman ihmeissään, koska oli tottunut pitämään
itseään Soneran henkilöstöjohtajana. Relander ei
kertonut Pentille mitään Kososen palkkaamisesta. Kososen täydellinen
epäpätevyys ihmetytti monia, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa
ajatuksiaan ääneen. Kosonen kuului Relanderin esikuntaan,
ja hänen tehtävänään näytti olevan Soneran
optiopankin hoitajana toimiminen Relanderin ohjeiden mukaisesti. Kosonen
paketoi siis optiopaketteja Relanderin alaisille. Kososen pesti Sonerassa
päättyi loppuvuonna 2001.
Kokonaisuutena Relanderin valitsema Soneran johto oli
asiantuntemukseltaan Suomen pörssiyritysten heiveröisimpiä,
ellei peräti heiveröisin. Relander valitsi sisäpiiriinsä
ja Soneran johtoon vanhoja opiskelu- ja armeijakavereitaan, jotka olivat
täysin kyvyttömiä ja haluttomia ottamaan kantaa Relanderin
toimiin. He olivat ns. yes-yes-miehiä. Tällä porukalla
Relander kärjessä lähdettiin kuitenkin johtamaan markkina-arvoltaan
Suomen toiseksi suurinta pörssiyritystä. Ei ole mikään
ihme, että jälki oli hirvittävää. |
2
Sonera-kuplan rakentaminen
Relanderille 100 miljoonaa
Näyttäisi siltä, että Kaj-Erik
Relanderin tavoitteena oli saada
koottua Soneran optioista ja Soneran rahoista 100 miljoonaa markkaa,
erota tämän jälkeen Soneran palveluksesta ja perustaa
oma
investointipankki suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Tämä
tavoite
edellytti mm. Soneran markkina-arvon kasvattamista pilviin ja muhkean
optiojärjestelmän rakentamista Soneraan.
Optiomaakariksi ryhtyi Relanderin toimeksiannosta Henri
Harmia.
Harmia käytti apunaan optiojärjestelmän rakentamisessa
ulkomaisia
investointipankkeja, ja kustannuksia kertyi valtavasti. Uuden
optiojärjestelmän runko valmistui talvella 2000 ja Relander
hyväksytti
sen läpihuutojuttuna Soneran hallituksessa ja liikenneministeriössä.
Pitihän "teletapeilla olla kunnon teletipit".
Toisena päätehtävänä oli Soneran arvon kasvattaminen
puhumalla
eli soneeraamalla - ei luomalla todellista lisäarvoa markkinoille,
kuten
yritykset normaalisti tekevät. Sonera-kuplan rakentaminen edellytti
vauhdikkaita ja uskottavalta kuulostavia sloganeita. Näitä
sloganeita
vääntämään yhdessä Henri Harmian kanssa
palkattiin kymmenien miljoonien korvauksella ydinosaamisguru Gary
Hamelin yritys Strategos Lontoosta. Henri Harmian persoonaa kuvastanee
se, että hänen kerrotaan olleen onnesta soikeana päästessään
kerran käymään Gary Hamelin kotona.
Strategos, Relander ja Henri Harmia ryhtyivät laatimaan
vakuuttavaa "tarinaa" Sonerasta markkinoille. Muoto korvasi sisällön.
Tarinan eteen ei tehty juurikaan mitään Soneran sisällä,
eli kyse oli
harkitusta hypetyksestä. Vauhti oli kova ja rikkaaksi piti päästä
nopeasti.
Tarinan ydin oli se, että Soneraa kuvailtiin globaaliksi edelläkävijäksi
matka-, data- ja mediaviestinnän alalla sekä halutuksi yhteistyökumppaniksi
ja osaajaksi mobiilien palveluiden tuottajana.
Liikevoitoksi luvattiin yli 20 %:n tasoa suhteessa liikevaihtoon.
Lupauksiin kuuluivat merkittävät kumppanuudet maailman johtavien
teletoimialan yhtiöiden kanssa. Tarinan mukaan Sonerasta tulisi
lähivuosina johtava globaali matkaviestintäoperaattori langattomien
palveluiden sisällöntuottajana ja toimijana.
Tämä tarina upposi markkinoille niin hyvin, että Soneran
osakekannan arvo nousi maaliskuussa 2000 yli 422 miljardin markan
tasolle. Soneran markkina-arvo lähenteli Pepsi-Colan arvoa. Relanderilta
ja hänen sisäpiiriltään katosi kaikki suhteellisuudentaju.
Relander oli vakuuttava toimija. Hän olisi epäilemättä
menestynyt hyvin myös lomaosakkeiden myyjänä Kanariansaarilla.
Tai käytettyjen autojen myyjänä Kehä III:n varrella.
Sonera ilmoittautui "Uuden järjestyksen tekijäksi" teletoimialalla,
ja langattoman internetin luvattiin moninkertaistavan Soneran liikevaihdon
lähivuosina. Sonerasta luvattiin johtaviin kuuluvaa
globaalia teleoperaattoria, joka loisi 3G-maailmaan loputtomasti uusia
ja innovatiivisia palveluita yksityis- ja yritysasiakkaille. Relander
ja
hänen sisäpiirinsä jäsenet kilpailivat siitä,
kuka keksii kaikkein
hulppeimman väitteen tai lupauksen Soneran kyvyistä. Kilpailu
kantoikin satoa.
Sonerasta luvattiin globaalin telealan konsolidoitumisen ja
verkostoitumisen solmukohtaa, kompetenssimagneettia, joka vetäisi
kaikkia puoleensa. Sonerasta piti Relanderin lupausten mukaan tulla
globaalin operaattoriverkoston pelintekijä. Relanderilta ja hänen
sisäpiiriltään ei puuttunut itseluottamusta tai mielikuvitusta.
Soneran tarinan julkisesti esitetyissä piirtoheitinkalvoissa
Sonerasta hurmaantuneiksi yrityksiksi mainittiin mm. IBM, Andersen,
Qwest, Barcleys, Carrefour, Dixons, Disney, Yahoo, Virgin ja Microsoft.
Todellisuudessa nämä yritykset eivät olleet hullaantuneita
Sonerasta millään tavoin.
Vanha lankaverkko-osaaminen piti unohtaa Relanderin johtamaa
maailman parasta 3G-tiimiä rakennettaessa. Tämä 3G-tiimi
koostui
"taisteluhävittäjistä" eli Plazasta, Zedistä ja
SmartTrustista, Juxtosta
sekä muista yksiköistä, joista muodostuisi voittajataistelutiimi
marsalkka Relanderin johdolla. Maailman paras 3G-tiimi esiintyi vain
markkinapuheissa. Käytännössä sen eteen ei tehty
juuri mitään Soneran sisällä.
|