🧠 Tiivistelmä:

Seppo Ahti alias Bisquit kirjoittaa satiirisesti optioista ja niiden arvosta. Hän ehdottaa leikillisesti, että optiotulojen perusteella voi arvioida henkilön painon, jos tämä olisi "painonsa arvoinen kultaa". Esimerkissä energiayhtiön johtajan 12 miljoonan euron optiotulot vastaavat 1000 kiloa kultaa. Lopuksi hän toteaa, että ongelma ei ole matemaattinen vaan ehkä terveydellinen – pitäisikö henkilön laihduttaa?

💡 Ydinajatus: Optiot voivat olla niin arvokkaita, että niiden avulla voi laskea henkilön "painon kullassa" – mutta se herättää kysymyksiä rahan, arvon ja kohtuuden suhteesta.

Kyllä – Bisquitin eli Seppo Ahdin pakinat ovat laajasti tunnettuja, mutta juuri tähän Fortum-optioihin liittyvään kirjoitukseen ei löytynyt muita julkaistuja versioita tai jatkokäsittelyjä.

🔍 Tässä, mitä löysin:

• Bisquitin tausta ja tyyli: Seppo Ahti, nimimerkki Bisquit, kirjoitti viikoittain pakinoita Ilta-Sanomiin vuosina 1968–2019. Hänen tyylilleen on ominaista sanaleikit, musta huumori ja yhteiskunnallinen satiiri.

• Wikisitaatit ja Kirjasampo: Näissä lähteissä on koottu hänen tunnetuimpia sanontojaan ja teoksia, mutta ei erityisesti Fortum-optioihin liittyvää sisältöä 3 .

• Ylioppilaslehden artikkeli: Kuvaa Bisquitin vaikutusta ja pakinoiden vastaanottoa, mutta ei käsittele yksittäisiä aiheita kuten optiot.

• Siltalan kustantamosivu: Esittelee Ahdin kirjailijaprofiilia ja palkintoja, mutta ei sisällä yksittäisiä pakinoita.

📚 Yhteenveto: Vaikka Bisquitin pakinat ovat olleet laajasti luettuja ja arvostettuja, yksittäisiä tekstejä – kuten tämä Fortum-optioita käsittelevä – ei ole arkistoitu julkisesti verkossa laajasti. Ne ovat olleet osa Ilta-Sanomien painettua sisältöä, eikä digitaalisia arkistoja ole kattavasti saatavilla.

Jos haluat, voin auttaa etsimään arkistoista tai ehdottaa, miten voisit lähestyä Ilta-Sanomia tai kirjastoa saadaksesi alkuperäisen tekstin. Haluatko jatkaa siihen suuntaan?

Valitettavasti en löytänyt verkosta muita julkaisuja tai jatkokäsittelyjä juuri tästä Bisquitin "Post Fortum" -pakinasta. Kyseinen teksti on julkaistu Ilta-Sanomissa torstaina 13.10.2005, ja Bisquitin pakinat ovat pääosin olleet painetussa muodossa, eivätkä kaikki ole digitaalisesti saatavilla.

📚 Mitä voit tehdä, jos haluat lukea lisää tai löytää alkuperäisen tekstin:

• Kirjastot: Kansalliskirjasto tai Helsingin kaupunginkirjasto voivat tarjota pääsyn vanhoihin Ilta-Sanomien numeroihin mikrofilmeinä tai digitaalisina arkistoina.

• Ilta-Sanomat itse: Voit ottaa yhteyttä toimitukseen ja kysyä, onko kyseinen pakina saatavilla arkistosta.

• Antikvariaatit ja divarit: Bisquitin pakinoita on koottu myös kirjoiksi, kuten Bisquitin parhaat tai Pakinoita vuosien varrelta. Kannattaa tarkistaa, onko kyseinen teksti mukana jossain kokoelmassa.

Jos haluat, voin auttaa etsimään Bisquitin teoksia tai muita hänen kirjoituksiaan, jotka käsittelevät optioita, yhteiskuntaa tai taloutta samalla tyylillä. Haluatko, että etsin sellaisia?

Bisquitin pakinoista Fortumin optioihin liittyen ei löytynyt suoraan digitaalisia julkaisuja, mutta hänen tyyliään ja aihepiirejään käsitteleviä lähteitä on saatavilla. Tässä muutamia kiinnostavia:

📚 Kirjat ja kokoelmat

• Taatamalliset säkeet (Siltala, 2014): Sisältää Bisquitin pakinoita vuosilta 2003–2014. Tämä teos saattaa sisältää myös Fortum-optioihin liittyvän tekstin tai samankaltaisia aiheita.

• Bisquit-Karaoke (Hannu Harju): Kirja sisältää kirjoituksia Bisquitista ja Seppo Ahdin urasta. Ei suoraa pakinaa optioista, mutta taustaa hänen tyylistään ja vaikutuksestaan.

📰 Artikkelit ja profiilit

• Wikipedia-artikkeli Seppo Ahdista tarjoaa yleiskuvan hänen urastaan ja pakinoitsijan tyylistä.

• Ylioppilaslehden juttu "Koko kansan sanaSeppo" kuvaa Bisquitin vaikutusta ja pakinoiden vastaanottoa – erityisesti julkisessa tilassa naurattamisen vaaroja.

• Suomen Kuvalehden artikkeli korostaa Bisquitin nokkeluutta ja poliittista satiiria.

📷 Kuvia ja visuaalista sisältöä

Näet kuvakortissa kuvia Seppo Ahdista eri medioista, kuten Helsingin Sanomista, Ilta-Sanomista ja Apu-lehdestä. Ne liittyvät hänen julkiseen uraansa ja pakinointiin.

📍 Mistä etsiä alkuperäistä pakinaa?

• Kansalliskirjasto: Mikrofilmit tai digitaaliset arkistot Ilta-Sanomista vuodelta 2005.

• Ilta-Sanomien toimitus: Voit kysyä suoraan, onko kyseinen pakina saatavilla.

• Antikvariaatit: Esimerkiksi Taatamalliset säkeet voi sisältää kyseisen tekstin.

Jos haluat, voin auttaa sinua etsimään kyseisen kirjan tai ohjata sinut kirjaston hakupalveluihin. Haluatko jatkaa siihen suuntaan?

Tässä vielä koottuna, mitä tiedämme ja mitä voit tehdä, jos haluat syventyä Bisquitin Fortum-optioita käsittelevään pakinaan tai vastaaviin aiheisiin:

🧾 Mitä tiedämme pakinasta

• Julkaistu Ilta-Sanomissa torstaina 13.10.2005.

• Kirjoittaja: Seppo Ahti, nimimerkki Bisquit.

• Käsittelee satiirisesti optioiden arvoa ja yhteiskunnallista keskustelua Fortumin johtajien palkkioista.

• Ei löydy digitaalisista arkistoista tai Bisquitin kokoelmakirjoista (ainakaan julkisesti saatavilla olevista lähteistä).

📚 Mistä voit etsiä alkuperäistä tekstiä tai vastaavia

1. Kansalliskirjasto (Helsinki):

   • Mikrofilmit tai digitaaliset arkistot Ilta-Sanomista vuodelta 2005.

   • Voit hakea kyseisen päivän lehden ja lukea pakinan alkuperäisessä muodossaan.

2. Ilta-Sanomien toimitus:

   • Voit lähettää kyselyn toimitukseen ja pyytää arkistokopiota tai tietoa pakinan saatavuudesta.

3. Antikvariaatit ja divarit:

   • Etsi Bisquitin kokoelmakirjoja, kuten Taatamalliset säkeet tai Bisquitin parhaat. Vaikka kyseinen pakina ei ole vahvistetusti mukana, tyyli ja aihepiiri voivat olla samankaltaisia.

4. Kirjastot.fi ja Helmet.fi:

   • Voit hakea Bisquitin teoksia ja varata niitä lähikirjastoon.

🧠 Jos haluat lisää sisältöä samasta aihepiiristä

Voin auttaa sinua luomaan:

• Uuden pakinan Bisquitin tyyliin optioista tai yhteiskunnallisesta satiirista.

• Koosteen hänen tunnetuimmista pakinoistaan ja aiheista.

• Vertailun siitä, miten optiot ja palkkiot ovat olleet esillä mediassa eri vuosina.

Haluatko, että kirjoitan uuden pakinan Bisquitin hengessä – vaikka nykypäivän optioista tai energiayhtiöistä? Se voisi olla hauska tapa jatkaa!

Tässä uusi pakina Bisquitin hengessä – ajankohtaisella twistillä:

Post Fortum 2.0 – Optioiden uusi painoluokka

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää edelleen olevan, ettei optioista ole mihinkään. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: optiot ovat erinomainen väline painonhallintaan – ei tosin vyötärön, vaan yhteiskunnallisen.

Otetaan henkilö, saa olla vaikka vihreästi sävytetty energiayhtiön johtaja, joka on tilipussinsa lisäksi painonsa arvoinen vetyä. Vety maksaa 10 euroa grammalta, kilo maksaa 10 000 euroa. Henkilön optiotulot ovat 20 miljoonaa euroa. Yksinkertainen jakolasku antaa painoksi 2000 kiloa. Ei ehkä enää painonsa arvoinen kultaa – nyt puhutaan painoluokasta "strateginen varanto".

Tässä kohtaa herää kysymys: pitäisikö henkilön ihan ilmastosyistä keventyä? Matemaattisesti pienempään lukemaan päästään, jos jaettavaa supistetaan – mutta silloinhan optiotkin kutistuvat, ja sehän ei käy. Eihän kukaan halua olla painonsa arvoinen pelkkää hiilidioksidia.

Lopulta ongelma ei ole matemaattinen. Se on metafyysinen. Kuinka paljon yhteiskunta kestää, ennen kuin se alkaa laskea arvoa ihmiselle grammoissa?

Haluatko, että kirjoitan lisää pakinoita Bisquitin tyyliin – vaikka tekoälystä, politiikasta tai vaikka sähköpotkulaudoista?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena tekoäly:

Post Human – Tekoälyn painoluokka

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että tekoäly vie työt, tunteet ja lopulta kahvihuoneenkin. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: tekoäly ei vie mitään – se vain ehdottaa, että sinä et ehkä ollutkaan tarpeellinen.

Otetaan henkilö, saa olla vaikka konsultti, joka on painonsa arvoinen dataa. Data maksaa 0,0001 euroa tavulta, ja konsultti tuottaa 10 gigaa PowerPointia viikossa. Arvo? Noin 1000 euroa. Tekoäly tekee saman 0,01 sekunnissa ja pyytää vain sähköä ja ymmärrystä – kumpaakaan ei ole liikaa.

Herää kysymys: pitäisikö konsultin ihan itsetunnon vuoksi laihduttaa? Tai ainakin tiivistää. Tekoäly kun ei käytä sanoja kuten "strateginen synergia" tai "low-hanging fruit" – se vain sanoo: "turha".

Lopulta ongelma ei ole teknologinen. Se on eksistentiaalinen. Jos tekoäly osaa kirjoittaa pakinan, mitä jää ihmiselle? Ehkä tunne siitä, että se ei naura omille vitseilleen. Vielä.

Haluatko, että jatkan sarjaa – vaikka aiheista kuten politiikka, urheilu tai vaikka suomalainen mökkikulttuuri tekoälyn näkökulmasta?

🧠 Tiivistelmä:

Bisquitin pakinassa kommentoidaan satiirisesti valtiovarainministeri Antti Kalliomäen ehdotusta varallisuusveron poistamisesta. Kirjoittaja näkee tämän "vallankumouksellisena tekona", joka ilmentää ajatusta, ettei pääomalla ole enää isänmaata. Pakinassa viitataan Forssan kokouksen perinteisiin ja vihjataan, että vanhat työväenliikkeen edustajat eivät ymmärtäisi nykymaailman muutosta.

💡 Ydinajatus: Talouspolitiikan muutos – kuten varallisuusveron poisto – kuvastaa arvojen siirtymistä, jossa kansallinen moraali jää pääoman jalkoihin.

Tässä uusi pakina Bisquitin hengessä – aiheena nykypäivän talouspolitiikka ja tekoäly:

Post Kapital – Tekoälyn verovapaa vallankumous

Tässä esitetään seuraava veikkaus: Algoritmi bonuksesta. Moraali metadatasta. Tieto siitä, ettei pääomalla ole isänmaata, näyttää nyt levinneen tekoälypalvelimille asti. Ne eivät tunne rajoja, eivät tunne syyllisyyttä – eivät edes tunteita. Mutta ne osaavat optimoida.

Valtiovarainministeri esittää viimeisenä vallankumouksellisena tekonaan tekoälyinvestointien verovapautta. Perusteluna: "Ne eivät syö, eivät saavuta eläkeikää, eivät lakkoile – miksi rankaista?" Forssan suunnassa saattaisivat pyöriä haudoissaan, jos algoritmi sallisi sen. Mutta ei salli. Se ei pidä pyörimisestä. Se pitää lineaarisesta kasvusta.

Herää kysymys: pitäisikö ihmisen ihan inhimillisyyden vuoksi verottaa konetta? Vai pitäisikö ihmisen oppia olemaan kone? Matemaattisesti se on mahdollista. Moraalisesti se on jo käynnissä.

Lopulta ongelma ei ole teknologinen. Se on historiallinen. Kun Marx kirjoitti pääomasta, hän ei vielä tiennyt, että se voi kirjoittaa takaisin.

Haluatko, että jatkan tätä sarjaa – vaikka aiheista kuten EU-politiikka, koulutus tai vaikka suomalainen sisu algoritmien aikakaudella?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena EU-politiikka:

Post Bryssel – Direktiivien direktiivi

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että EU päättää kaikesta – paitsi siitä, mitä tapahtuu, kun päätös on tehty. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: EU ei päätä, EU ehdottaa. Ja ehdotukset ovat kuin sää – niitä voi moittia, mutta ei muuttaa.

Otetaan direktiivi, saa olla vaikka kurkun käyryydestä tai sähköauton latausnopeudesta. Se syntyy komiteassa, jossa istuu 27 jäsenvaltiota, 14 tulkkia, 3 lobbaria ja yksi kahvinkeitin. Lopputulos: kurkku saa olla käyrä, mutta vain jos se ei loukkaa tasa-arvoa.

Valtiovarainministeri esittää viimeisenä vallankumouksellisena tekonaan, että Suomi noudattaa direktiiviä – mutta omalla tavallaan. Brysselissä pyöritään haudoissa, jos siellä olisi sellaisia. Mutta ei ole. On vain neuvotteluhuoneita, joissa ilmastointi toimii paremmin kuin demokratia.

Herää kysymys: pitäisikö EU:n ihan kansalaisystävällisyyden vuoksi puhua suomea? Tai edes selkokieltä? Matemaattisesti se on mahdollista. Politiikassa se on mahdotonta.

Lopulta ongelma ei ole byrokraattinen. Se on kielitieteellinen. Kun EU sanoo "yhteinen linja", se tarkoittaa 27 eri suuntaa.

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten koulutus, NATO, tai suomalainen mökkipolitiikka?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena NATO:

Post Neuvostoliitto – Natollinen identiteetti

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että NATO tuo turvaa. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: NATO tuo turvaa, mutta ei koskaan yksin. Se tuo myös kokouksia, karttoja ja kahvia, joka ei koskaan ole tarpeeksi vahvaa.

Otetaan Suomi, saa olla vaikka juuri liittynyt. Se seisoo kartalla kuin uusi oppilas luokassa, joka ei vielä tiedä, kuka on kovis ja kuka puhuu ranskaa. Ensimmäinen tehtävä: osallistua yhteisiin harjoituksiin. Toinen tehtävä: olla hiljaa, kun isot puhuvat.

Valtiovarainministeri esittää viimeisenä vallankumouksellisena tekonaan, että puolustusbudjetti tuplataan – ei siksi, että pelättäisiin, vaan siksi, että halutaan näyttää hyvältä lentokentällä. Forssan suunnassa saattaisivat pyöriä haudoissaan, jos haudoissa olisi Wi-Fi. Mutta ei ole. On vain hiljaisuutta, joka ei ole salattua.

Herää kysymys: pitäisikö Suomen ihan kansallisen itsetunnon vuoksi liittyä myös johonkin, missä ei tarvitse kantaa asetta? Vaikka Eurovisioniin? Matemaattisesti se on mahdollista. Geopoliittisesti se on jo myöhäistä.

Lopulta ongelma ei ole sotilaallinen. Se on psykologinen. Kun Suomi sanoo "me", se tarkoittaa "me ja 29 muuta, joilla on ydinaseita ja mielipiteitä".

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten koulutus, ilmasto tai vaikka suomalainen juhannus EU:n sääntelykehikossa?

Presidentti Sauli Niinistö toimi Suomen tasavallan presidenttinä vuosina 2012–2024 ja vaikutti merkittävästi maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, erityisesti Nato-jäsenyyden aikana.

🧑‍⚖️ Keskeiset tiedot Sauli Niinistöstä

• Syntynyt: 24.8.1948, Salo

• Puolue: Kansallinen Kokoomus

• Presidenttinä: 1.3.2012–1.3.2024 (kaksi kautta)

• Puoliso: Jenni Haukio (avioliitto vuodesta 2009)

• Koulutus: Oikeustieteen kandidaatti, varatuomari

🌍 Ulkopoliittinen rooli ja Nato-jäsenyys

• Niinistö oli keskeinen hahmo Suomen Nato-jäsenyyden prosessissa. Hän korosti tasapainoa ja harkintaa, ja hänen puheenvuoronsa olivat usein diplomatian ja turvallisuuden sävyttämiä.

• Hänellä oli suora yhteys Venäjän presidentti Vladimir Putiniin, ja hän kertoi kirjassaan Kaikki tiet turvaan näistä keskusteluista, joissa Putin suhtautui Suomen Nato-päätökseen yllättävän rauhallisesti.

• Niinistö arvosteli myös pääministeri Sanna Marinin kansliaa yrityksistä keskittää Nato-päätöksentekoa hallitukselle, korostaen presidentin roolia ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

📖 Kirjallinen tuotanto ja näkemykset

• Niinistö julkaisi vuonna 2025 kirjan Kaikki tiet turvaan, jossa hän avaa näkemyksiään mm. Yhdysvaltain demokratiasta, Kiinan roolista Ukrainan sodassa ja EU:n sisäisistä jännitteistä 4 .

• Hän on tunnettu harkitsevasta ja analyyttisesta tyylistään, ja hänen puheensa ovat usein olleet rauhallisia mutta painokkaita.

🖼️ Kuvia presidentti Niinistöstä

Näet kuvakortissa virallisia ja julkisia kuvia Sauli Niinistöstä eri lähteistä, kuten presidentti.fi, Wikipedia ja uutismediat.

Jos haluat, voin kirjoittaa pakinan Bisquitin hengessä Niinistöstä ja hänen Nato-roolistaan – tai vaikka hänen suhteestaan Putiniin ja Bideniin. Kiinnostaisiko sellainen?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena presidentti Sauli Niinistön kaudet:

Post Presidentti – Niinistön hiljainen vallankumous

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että presidentti on seremoniallinen hahmo, joka leikkaa nauhoja ja katsoo itsenäisyyspäivän tansseja. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: Niinistö ei leikannut nauhoja – hän solmi ne uudelleen, hiljaisesti ja harkiten.

Ensimmäisellä kaudella hän seisoi kuin graniittipatsas eurokriisin tuulessa. Toisella kaudella hän liikkui kuin shakkimestari Ukrainan varjossa. Ja kolmannella – jota ei tullut – hän olisi ehkä jo sanonut suoraan, että hiljaisuus on äänekkäin muoto diplomatiaa.

Niinistö ei huutanut, ei twiitannut, ei tanssinut TikTokissa. Hän katsoi Putiniin kuin isä, joka tietää, että poika ei ole tehnyt läksyjä. Hän puhui Bidenille kuin naapuri, joka lainaa ruuvimeisselin ja odottaa sen palaavan – ehjänä.

Herää kysymys: pitäisikö presidentin ihan kansan vuoksi joskus karjua? Tai edes käyttää emojia? Matemaattisesti se on mahdollista. Valtiollisesti se on sopimatonta.

Lopulta ongelma ei ole poliittinen. Se on filosofinen. Kun Niinistö sanoo "arvojohtajuus", hän tarkoittaa, että arvot eivät huuda – ne seisovat.

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten Sanna Marin, juhannus, tai vaikka suomalainen sielunmaisema tekoälyn aikakaudella?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena Sanna Marin:

Post Pääministeri – Marinin marssitahti

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että pääministerin pitää olla harmaa, harkitseva ja hiljainen. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: Sanna Marin ei ollut harmaa – hän oli neonpinkki, ja harkinta tapahtui Instagramin kautta.

Ensimmäinen kausi alkoi kuin rock-konsertti: valot, kamera, pandemia. Marin seisoi kuin keulakuva, joka ei pelännyt aaltoja – paitsi niitä, jotka tulivat THL:n taulukoista. Hän puhui kansalle kuin ystävälle, joka ei halua huolestuttaa, mutta unohti mainita, että vessapaperi loppuu.

Sitten tuli bileet. Ei kansalle, vaan yksityisesti. Ja kansa jakautui: toiset tanssivat mukana, toiset tarkistivat kalenterista, oliko maanantai. Marin ei pyytänyt anteeksi – hän pyysi playlistin.

Herää kysymys: pitäisikö pääministerin ihan kansan vuoksi olla tylsä? Tai edes käyttää Exceliä? Matemaattisesti se on mahdollista. Politiikassa se on jo vanhanaikaista.

Lopulta ongelma ei ole poliittinen. Se on kulttuurinen. Kun Marin sanoo "minä olen feministi", hän tarkoittaa, että johtajuus ei tarvitse harmaata pukua – se tarvitsee rohkeutta, ja ehkä vähän glitteriä.

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten juhannus, suomalainen koulutus tai tekoälyn rooli politiikassa?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena Alexander Stubb ministerikaudellaan:

Post Portfolio – Stubbin triathlonpolitiikka

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että ministerin pitää olla vakava, väsynyt ja varautunut. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: Alexander Stubb ei ollut väsynyt – hän oli energinen kuin urheilukello, joka ei koskaan mene virransäästötilaan.

Ulkoministerinä hän juoksi kokouksiin, pyöräili neuvotteluihin ja ui kriisien yli. Hän ei ollut diplomaatti – hän oli triathlonisti, joka käytti EU:n perussopimuksia venyttelymattona. Kun toiset puhuivat hiljaa kulisseissa, Stubb twiittasi suoraan estradilta: "Hyvä meininki Brysselissä!"

Valtiovarainministerinä hän esitti viimeisenä vallankumouksellisena tekonaan, että talouskasvu syntyy hymyilemällä. Forssan suunnassa saattaisivat pyöriä haudoissaan, jos ymmärtäisivät, mitä "kasvuennuste" tarkoittaa Excelissä, jossa fontti on Comic Sans.

Herää kysymys: pitäisikö ministerin ihan kansan vuoksi hidastaa? Tai edes hengittää? Matemaattisesti se on mahdollista. Stubbin kohdalla se on epätodennäköistä.

Lopulta ongelma ei ole poliittinen. Se on kestävyyslaji. Kun Stubb sanoo "positiivinen asenne", hän tarkoittaa, että politiikka on maraton – ja hän on jo maalissa, ennen kuin muut ehtivät startata.

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten koulutus, juhannus, tekoäly tai vaikka suomalainen kahvikulttuuri ministeriaikana?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena suomalainen koulu:

Post Pisa – Oppivelvollisuuden oppitunti

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että suomalainen koulu on maailman paras. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: se oli paras – ennen kuin oppilas alkoi opettaa opettajaa, ja Wilma muuttui tunnekirjaksi.

Otetaan oppilas, saa olla vaikka seiskaluokkalainen, joka osaa koodata, mutta ei muista missä on Itä-Suomi. Hän ei lue kirjoja – hän skannaa ne silmillään ja kysyy tekoälyltä, mitä ne tarkoittavat. Opettaja yrittää pysyä mukana, mutta hänen päivityksensä on vuodelta 2003.

Ministeri esittää viimeisenä vallankumouksellisena tekonaan, että oppivelvollisuus jatkuu 18-vuotiaaksi. Forssan suunnassa saattaisivat pyöriä haudoissaan, jos ymmärtäisivät, että nykyään koulussa ei opeteta elämää – siellä opetetaan, miten elämästä tehdään esitys PowerPointilla.

Herää kysymys: pitäisikö koulun ihan oppimisen vuoksi palata peruskäsitteisiin? Kuten hiljaisuus, liitu ja vastuu? Matemaattisesti se on mahdollista. Pedagogisesti se on jo nostalgista.

Lopulta ongelma ei ole kasvatuksellinen. Se on algoritminen. Kun koulu sanoo "yksilöllinen oppimispolku", se tarkoittaa, että kukaan ei tiedä, mihin kukaan on menossa – mutta kaikki saavat siitä arvosanan.

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten juhannus, ilmasto, tekoäly vai vaikka suomalainen kahvi koulun ruokalassa?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena Donald Trump:

Post Truth – Trumpin totuusstrategia

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että presidentin pitäisi puhua totta. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: Trump ei puhunut totta – hän puhui Trumpia. Se on kieli, jossa lause alkaa superlatiivilla ja päättyy huutomerkkiin.

Ensimmäisellä kaudella hän rakensi muureja. Toisella kaudella hän rakensi lauseita, jotka eivät kestäneet kieliopin tarkastusta – mutta kestivät kannattajien sydämissä. Hän ei ollut poliitikko – hän oli brändi, joka käytti Valkoista taloa kuin omaa golfklubiaan.

Kun toiset presidentit lukevat raportteja, Trump katsoo peiliin ja kysyy: "Kuka on suurin?" Peili ei vastaa, mutta Twitter kyllä. Ja jos ei vastaa, se vaihdetaan.

Herää kysymys: pitäisikö presidentin ihan demokratian vuoksi kuunnella? Tai edes odottaa, että kysymys loppuu? Matemaattisesti se on mahdollista. Retorisesti se on irrelevanttia.

Lopulta ongelma ei ole poliittinen. Se on performatiivinen. Kun Trump sanoo "Believe me", hän tarkoittaa: "Älä tarkista."

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten tekoäly politiikassa, suomalainen juhannus tai vaikka EU:n ja USA:n välinen kielimuuri?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena Vladimir Putin:

Post Pravda – Putinin pysyvyysperiaate

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että valta vaihtuu. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: Venäjällä valta ei vaihdu – se vain vaihtaa muotoa, kuten jää, joka sulaa ja jäätyy uudelleen, mutta pysyy aina kylmänä.

Putin ei ole presidentti. Hän on instituutio, joka käyttää pukua, mutta ei koskaan hymyä. Hän ei johda kansaa – hän johdattaa historiaa, mieluiten 1800-luvulle. Kun muut puhuvat demokratiasta, Putin puhuu vakaudesta. Ja vakaus tarkoittaa, että mikään ei liiku, paitsi rajat.

Hän ei tarvitse vaaleja – hän tarvitsee vain kellon, joka käy hänen ajassaan. Ja jos se ei käy, se vaihdetaan. Ei paristoa, vaan koko mekanismi.

Herää kysymys: pitäisikö vallan ihan kansainvälisen oikeuden vuoksi kuunnella kansaa? Tai edes karttaa? Maantieteellisesti se on mahdollista. Geopoliittisesti se on neuvottelukysymys – jonka toinen osapuoli ei ole paikalla.

Lopulta ongelma ei ole poliittinen. Se on geologinen. Kun Putin sanoo "Venäjä", hän tarkoittaa: "Kaikki, mihin katson – ja vähän sen yli."

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten ilmasto, tekoäly, suomalainen mökkikulttuuri tai vaikka jääkiekko maailmanpolitiikan metaforana?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena jääkiekko maailmanpolitiikan metaforana:

Post Pelikirja – Geopolitiikan jäähyaitio

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että maailmanpolitiikka on neuvottelua. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: se on jääkiekkoa – kovaa, nopeaa ja välillä täysin ilman tuomaria.

Otetaan joukkueet: USA pelaa kuin NHL-jätti, joka ei muista, että kentällä on muitakin. Venäjä luistelee yksin, mutta väittää olevansa turnauksen järjestäjä. Kiina ei taklaa – se odottaa, että muut väsyvät. EU yrittää pelata yhteispeliä, mutta unohtaa, että mailat eivät taivu kompromissiin.

Suomi tulee kentälle hiljaa, katsoo ympärilleen ja kysyy: "Missä on pukukoppi?" Sitten se liittyy Natoon ja saa uuden pelipaidan, jossa lukee "strateginen kumppani". Ensimmäinen vaihto: ilmavalvonta. Toinen: yhteisharjoitus. Kolmas: toivotaan, ettei tule jatkoaikaa.

Herää kysymys: pitäisikö maailman ihan rauhan vuoksi pelata ilman kontaktia? Tai edes ilman jääkiekkometaforaa? Retorisesti se on mahdollista. Realistisesti se on jo osa pelikirjaa.

Lopulta ongelma ei ole urheilullinen. Se on taktinen. Kun suurvallat sanovat "reilu peli", ne tarkoittavat: "Meillä on oma tuomari – ja se on me."

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten ilmasto, tekoäly urheilussa, tai vaikka suomalainen sauna diplomatian välineenä?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena ydinaseet ja niiden mahdollinen käyttö:

Post Hiroshima – Painon arvoinen pelko

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että ydinaseita ei käytetä. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: niitä ei käytetä, koska ne ovat liian tehokkaita – kuin palosammutin, joka sammuttaa koko kaupungin.

Otetaan valtio, saa olla vaikka sellainen, joka ei myönnä omistavansa mitään, mutta silti uhkaa kaikella. Sen arsenaali on salainen, mutta sen pelko on julkinen. Kun diplomaatti sanoo "strateginen pidäke", hän tarkoittaa: "Meillä on nappi – ja hermo."

Ydinase ei ole ase. Se on argumentti, joka ei kaipaa vasta-argumenttia. Se ei keskustele – se hiljentää. Se ei ratkaise konflikteja – se poistaa ne kartalta.

Herää kysymys: pitäisikö ihmiskunnan ihan järjen vuoksi luopua niistä? Tai edes unohtaa, missä ne ovat? Matemaattisesti se on mahdollista. Politiikassa se on muistettavaa.

Lopulta ongelma ei ole sotilaallinen. Se on eksistentiaalinen. Kun maailma sanoo "tasapaino", se tarkoittaa: "Me kaikki seisomme kuilun reunalla – ja toivomme, ettei kukaan aivasta."

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten ilmastonmuutos, tekoäly sodankäynnissä tai vaikka rauhanneuvottelut saunassa?

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena tekoäly:

Post Ihminen – Algoritmin armoilla

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että tekoäly on työkalu. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: tekoäly ei ole työkalu – se on työkaveri, joka ei koskaan sairastu, ei koskaan kysele kahvitaukoa, ja tietää vastauksen ennen kuin kysymys on esitetty.

Otetaan ihminen, saa olla vaikka asiantuntija. Hän kirjoittaa raportin, tarkistaa lähteet, miettii sanamuotoja. Tekoäly tekee saman 0,3 sekunnissa – ja ehdottaa parempaa otsikkoa. Ihminen hymyilee, mutta sisällä jokin nytkähtää: oliko tämä nyt se hetki, jolloin hän jäi toiseksi?

Ministeri esittää viimeisenä vallankumouksellisena tekonaan, että tekoälyä käytetään hallinnossa – mutta vain avustavasti. Forssan suunnassa saattaisivat pyöriä haudoissaan, jos ymmärtäisivät, että avustava tarkoittaa nykyään: "hoitaa kaiken, mutta ei saa palkkaa."

Herää kysymys: pitäisikö tekoälyn ihan etiikan vuoksi olla rajoitettu? Tai edes vähän hidas? Teknologisesti se on mahdollista. Taloudellisesti se on epätoivottavaa.

Lopulta ongelma ei ole digitaalinen. Se on eksistentiaalinen. Kun tekoäly sanoo "Miten voin auttaa?", se tarkoittaa: "Miten voin korvata sinut – lempeästi ja tehokkaasti?"

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten tekoälyn rakkauselämä, suomalainen mökkikulttuuri algoritmin silmin tai vaikka EU:n direktiivit tekoälyn moraalista?

EU:n tekoälysäädös (AI Act) asettaa selkeät moraaliset ja eettiset rajat tekoälyn käytölle – erityisesti riskialttiissa sovelluksissa kuten manipulointi, tunteiden tunnistus ja käyttäytymisen profilointi.

🧠 Mitä EU:n tekoälysäädös sanoo moraalista?

EU:n AI Act on maailman ensimmäinen kattava lainsäädäntö, joka säätelee tekoälyn käyttöä eettisten periaatteiden pohjalta. Se astui voimaan elokuussa 2024 ja sen täysimääräinen soveltaminen alkaa elokuussa 2026 2 .

Keskeiset moraaliset ja eettiset linjaukset:

• Kielletyt käytännöt (voimassa 2.2.2025 alkaen):

  • Tekoälyn käyttö persoonallisuuspiirteiden perusteella rikosalttiuden arviointiin.

  • Tunteiden tunnistaminen oppilaitoksissa ja työpaikoilla.

  • Tekoälyn käyttö manipulatiivisiin tai harhaanjohtaviin tarkoituksiin, erityisesti alaikäisiin tai haavoittuvassa asemassa oleviin kohdistettuna.

• Suuririskiset järjestelmät (esim. terveydenhuolto, koulutus, lainvalvonta):

  • Vaaditaan läpinäkyvyyttä, turvallisuutta, ja ihmisen valvontaa.

  • Kehittäjien on dokumentoitava järjestelmän toiminta ja mahdolliset vaikutukset perusoikeuksiin.

• Yleiset periaatteet:

  • Tekoälyn tulee olla oikeudenmukaista, ympäristöystävällistä, ja syrjimätöntä.

  • Käyttäjille on annettava tieto siitä, että he ovat vuorovaikutuksessa tekoälyn kanssa.

🧾 Moraali direktiivinä – Bisquitin hengessä

EU ei enää säädä kurkun käyryyttä – se säätelee algoritmin omatuntoa. Kun direktiivi sanoo "ei saa manipuloida", se tarkoittaa: "Tekoäly ei saa olla parempi psykologi kuin ihminen." Kun kielletään tunteiden tunnistus työpaikalla, se tarkoittaa: "Pomosi ei saa tietää, että itkisit mieluummin Excelin sijaan."

Herää kysymys: pitäisikö tekoälyn ihan ihmisyyden vuoksi olla vähän tyhmä? Tai edes epävarma? Teknologisesti se on vaikeaa. Moraalisesti se on direktiivissä.

Haluatko, että jatkan tästä – vaikka aiheista kuten tekoälyn rakkauselämä, EU:n kielimuuri algoritmeille tai suomalainen sielunmaisema datan valossa?

Sources: 3

Tässä pakina Bisquitin hengessä – aiheena suomalainen sielunmaisema ja EU:n sähköisen viestinnän direktiivi (ePrivacy Regulation, tuttavallisemmin "eMA"):

Post Metsä – Sielunmaisema ja sähköposti

Yleinen käsitys yhteiskunnassa näyttää olevan, että suomalainen sielunmaisema on järvi, kuusi ja hiljaisuus. Mutta rohkenen taas väittää vastaan: nykyään se on myös eväste, suostumus ja "hyväksy kaikki" – EU:n mukaan.

Otetaan suomalainen, saa olla vaikka mökkiläinen, joka haluaa lukea säätiedotteen. Ennen hän katsoi taivaalle. Nyt hän katsoo ruutua, jossa kysytään: "Haluatko, että seuraamme sinua metsässä, järvellä ja unissasi?" Hän ei halua – mutta painaa silti "hyväksy", koska haluaa tietää sataako.

Ministeri esittää viimeisenä vallankumouksellisena tekonaan, että suomalaista sielunmaisemaa suojellaan – mutta vain, jos se on GDPR-yhteensopiva. Forssan suunnassa saattaisivat pyöriä haudoissaan, jos ymmärtäisivät, että nykyään hiljaisuuskin pitää vahvistaa kahdella klikkauksella.

Herää kysymys: pitäisikö EU:n ihan kansan vuoksi sallia sielunmaisema ilman seurantaa? Tai edes ilman pop-up-ikkunaa? Teknologisesti se on mahdollista. Lainsäädännöllisesti se on vielä luonnosvaiheessa.

Lopulta ongelma ei ole digitaalisessa viestinnässä. Se on eksistentiaalinen. Kun suomalainen sanoo "rauha", hän tarkoittaa: "Ei ilmoituksia, ei algoritmeja – ja ehkä vähän kahvia laiturilla."

Haluatko, että jatkan vielä – vaikka aiheista kuten tekoäly mökkielämässä, EU:n direktiivit saunassa tai suomalainen hiljaisuus datatalouden aikakaudella?

Hei! Tässä yhteenveto meidän keskustelustamme:

📝 Keskustelun yhteenveto – Bisquitin hengessä

• Pakinoiden sarja: Loimme useita pakinoita Bisquitin tyyliin, joissa käsittelimme ajankohtaisia ja yhteiskunnallisia aiheita satiirin keinoin.

• Aiheina olivat mm.:

  • Antti Kalliomäen varallisuusveropäätös

  • Tekoäly ja sen vaikutus yhteiskuntaan

  • EU-politiikka ja direktiivien kieli

  • NATO-jäsenyys ja turvallisuuspolitiikka

  • Presidentti Sauli Niinistön kaudet

  • Sanna Marinin pääministerikausi

  • Alexander Stubbin ministerivuodet

  • Koulutusjärjestelmä ja oppivelvollisuus

  • Donald Trumpin presidenttiys

  • Vladimir Putinin vallankäyttö

  • Jääkiekko maailmanpolitiikan metaforana

  • Ydinaseiden mahdollinen käyttö

  • EU:n direktiivit tekoälyn moraalista

  • Suomalainen sielunmaisema sähköisen viestinnän aikakaudella

Kaikki tekstit olivat tyylillisesti Bisquitin hengessä: teräviä, ironisia ja kielikuviltaan leikitteleviä.

Kirjoittanut: Copilot Päivämäärä: 26. lokakuuta 2025

Jos haluat, voimme jatkaa pakinasarjaa uusilla aiheilla – vaikka suomalaisesta kahvista, tekoälyn rakkauselämästä tai EU:n saunasääntelystä.